MINÄ PIDÄN SINUSTA HUOLTA KUNNES SINÄ TIEDÄT TARPEEKSI PITÄÄKSESI MINUSTA HUOLTA

                                                                                                                                                                    Artikkelit    Etusivu

Mitä pyytää, sitä saa

Ehkäpä ratsastuksen viehätys onkin siinä, että aina löytää uusia asioita ja elämyksiä. Jokainen päivä hevosten parissa on erilainen, täynnä uusia haasteita. Olen myös huomannut sen, että mitä enemmän tiedän, sitä vähemmän huomaan tietäväni… täysin oppinut ei ole koskaan. Aina voi hakea jotain vähän enemmän vähän vähemmällä. Alusta saakka yksi halutuimmista ominaisuuksista hevosessa lienee pehmeys. Pehmeä hevonen on vastaanottava ja rento, jolloin ratsastajan on helppo ja mukava istua satulassa. Hassuinta tässä asiassa on se, että vuosi toisensa jälkeen ihminen yrittää opettaa asioita ja liikkeitä hevoselle, eikä tajua, että hevonen osaa ne jo, olipa ratsastaja selässä tai ei. Ihminen ei itseriittoisena, kaikentietävänä usko hevosen voivan opettaa ihmistä. Useimmiten ihminen on se joka on hevosen tiellä ja johtaa liikkeen epäonnistumiseen. Miten sitten saa tämän ison eläimen liikkumaan ihmisen tahdon mukaisesti yhteisymmärryksessä, tasavertaisena kumppanina, halukkaasti ja vastustelematta. Vastaus on kumppanuus, aito yhteys. Ainoa, mitä lisäksi tarvitaan, on hieman kärsivällisyyttä ja avointa, vastaanottavaista mieltä. Molemminpuolisen kunnioituksen ja luottamuksen löytyessä hevonen ja ihminen pystyvät nauttimaan toistensa seurasta. Siten avautuu kokonaan uusi ovi hevosten maailmaan… ja siellä riittää katseltavaa. Hevonen liikkuu luonnossa tasapainoisesti ja pehmeästi. Meidän täytyy vain tuntea liikkeen keveys ja sulavuus, huomata kuinka vaivatonta ja helppoa hevoselle liikkuminen on, jotta tietäisimme mitä tunnetta hakea. Meidän täytyy vain hetkeksi hellittää ja antaa hevoselle vapaus liikkua. Meidän tulee lähteä hevosen liikkeeseen mukaan voidaksemme pyytää hevoselta sitä samaa.

Oma mieli tärkein apu

Hevosille annettavista avuista on puhuttu paljon kautta aikojen. Kuitenkin mielestäni tärkein on unohdettu; oma mieli ja ajatus tai mielikuva liikkeestä. Tästä johtuvatkin monet ristiriidat hevosen ja ratsastajan välillä. Avut sanovat oikealle, mieli vasemmalle ja ohjat sanovat ettei mennä minnekään. Voimakeinoilla ei pitkälle pötkitä, sillä tuskin löytyy ihmistä, joka voimissa hevoselle pärjää, sen kummemmin kuin kukaan haluaisi ratsastaa hevosella, joka kerta kerran jälkeen on aina raskaampi ratsastettava. Mutta menemällä hevosen mieleen pystymme liikuttamaan hevosta mihin haluamme, ilman pakottamista. Hevosen huolellinen valmisteleminen liikkeen edellä on myös tärkeää liikkeen onnistumisen kannalta. Toisin sanoen kerrotaan hevoselle, että jotain on tulossa. Tämä mahdollistaa sen, että hevonen ruumiiltaan sekä mieleltään on valmis vastaanottamaan herkät signaalit, jotka ajatuksemme ruumiimme kautta hevoselle välittävät. Voit vain kuvitella miltä tuntuisi istua auton kyydissä jos kuljettaja ei valmistele käännöstä vaan kaahaa äkkiarvaamatta valtatiellä kahdeksankympin vauhdista sivutielle. Huomattavasti mukavampaa on istua kyydissä kuljettajan hidastaessa vauhtia, ryhmittyessä ja pistäessä vilkun päälle hyvissä ajoin ennen käännöstä. Voit olla varma, että hevosesi on samaa mieltä. On yhden tekevää, kuinka sinä valmistelet hevosen tulevaa liikettä ajatellen, sillä tapoja on yhtä monta kuin on ihmisiä ja hevosiakin. Hyvin valmisteltu liike on puoleksi tehty. Mitä parhain esimerkki ajatuksen mahtavasta voimasta tapahtui vain muutamia päiviä sitten, kun ystäväni harjoitteli roll backiä hevosellani. Kerroin hänelle mitä apuja voi käyttää tehdessä tätä liikettä ja hän teki liikkeen toisensa perään, mutta se jokin jäi vain liikkeestä puuttumaan. Pehmeys, jonka nimenomaan halusin hänen tuntevan, puuttui. Pyysin häntä unohtamaan avut, koska hän tuijotti niihin liikaa, ja ajattelemaan liikettä, tekemään liikkeen itse satulassa. Hän lähti ja hetken päästä voi pojat, millaisen roll backin he tekivät!

 Pehmeän peruutuksen oppiminen

Hyvä harjoitus, jonka jokainen voi tehdä, on peruutus. Laita hevonen liikkeelle lähtemällä itse kävelemään ajatuksella selässä. Mene jokaiselle askeleelle hevosen matkassa. Laske mielessä yksi askel, toinen askel, kolmas askel, pysähdys. Lakkaa yksinkertaisesti itse kävelemästä. Tämä on myös syytä tehdä paikassa, jossa hevosen on helppo pysähtyä, esimerkiksi ratsastettaessa tallilta poispäin. Pysähdyksen jälkeen ajattele liikettä taakse, siirrä paino hevosen painopisteen taakse, jolloin hevonen kadottaa ratsastajan ja siirtyy itse takaisin ratsastajan alle säilyttääkseen tasapainonsa eli peruuttaa. Tärkeintä taas on, että ratsastaja lähtee ajatuksella peruuttamaan, sulkee vaikka mielessään ovet eteen ja sivuille. Ennen kuin hevonen itse lopettaa peruutuksen tulisi ratsastajan ehdottaa sitä. Tärkeää on, että ratsastaja ei tee katkonaisia peruutuksia, vaan vaikka hevonen ottaa yhden askeleen taaksepäin tai edes reagoi painon siirtymisellä takajalkoihin, ratsastaja lopettaa ennen kuin hevonen itse pysähtyy ja ratsastaa eteen. Ennen kuin huomaatkaan, hevonen rupeaa etsimään pysähdystä ja rupeaa peruuttamaan aina vain nopeammin ja nopeammin, ja peruuttaa samalla halukkaasti ja pehmeästi.
 

 Kuolaimista narupäitsiin

                                                              
Kuluneen kesän aikana koin itse valtavia elämyksiä hevosen selässä istuen, sillä jouduin enemmän ja vähemmän pakottavista syistä hiljentämään vauhtia. Vannoutuneena hevosihmisenä en halunnut enkä pystynyt lopettamaan ratsastusta kokonaan, niinpä lokakuussa syntynyt Ronja-tyttäreni teki luultavasti pää alaspäin ratsastuksen Suomen ennätyksen. Maastolaukat vaihtuivat kuitenkin pitkiin kävelyretkiin maastossa ja pehmeisiin askellajeihin kentällä. Myös kuolaimet vaihtuivat treenaushakuisesta ratsastuksesta narupäitsiin joihin sidoin mecate-ohjat. Näistä välineistä sittemmin olen suorastaan saanut vieroitusoireita. Hevonen nimittäin menee paremmin niillä kuin millään muilla vehkeillä. Sen pystyy jopa vallan mainiosti kokoamaan löysälle ohjalle eli ratsastus on paljon mielekkäämpää niillä.
Päätin käyttää tämän ajan etsien sitä pehmeyttä ja sulavuutta, jolloin hevonen ei paina mitään. Tunnetta jolloin hevosen jalat ovat kuin omani ja mieli matkaa yhdessä hevosen mielen kanssa. Tunnetta jolloin hevosen siirtämiseen riittää pelkkä ajatus. Se tunne on jokaisen mahdollista löytää.

Alkuun