Usein se mitä eniten haluamme, on se mitä vähiten tarvitsemme.
 

OIKEUTTA RATSASTAJALLE.

Se oikea ratsastus. On juuri se ratsastus. Se miten sinä ratsastat. se on sinun ratsastus ja sinä saat tulla paremmaksi joka päivä. Sinun täytyy mennä paremmaksi sitä tietä mikä on sinulle hyväksi ja tarpeen sinulle. Sinun tiesi on sinulle tärkein.
Näiden irrallisten ajatusten, kysymysten ja mietelmien on tarkoitus auttaa niitä ratsastajia, joille ei aina ole ulkopuolisia silmäpareja. arvioimassa ja neuvomassa. Ratsastajan silti halutessa kehittää itseään ratsastajana. Ole oma valmentajasi.
Mikä parasta, tarkasteltaessa asioita tästä näkökulmasta. Voit olla juuri se ratsastaja joka olet, ratsastaa sillä tyylillä miten olet tottunut ratsastamaan.
Meillä kaikilla joskus katoaa se ”punainen lanka” Kullakin omasta kohdastaan. Usein sen löytämiseksi on hyvä saada tarkastella omaa työskentelyään itse omassa rauhassaan, omasta kohdastaan, omalla laillaan ja ennen kaikkea  luottamuksella ja sehän ei ole vaikeaa kun näiden kirjoitelmien lisäksi on vain sinä ja hevonen.

Usko itseesi ja anna mennä..
 

..ja nauti!
 

Monesti se ei olekaan se ”oikea ohjasote” vaan, se käsi miten se ohjas otteen tekee.

-onko käsi epävarma
-onko käsi liian terävä
-ottaako käsi varmuuden vuoksi
-osaako käsi kuunnella
-tarrautuuko käsi kiinni kuin hukkuva laivaan
-pystyykö käsi antautumaan tunteeseen
-onko käsi liian sujuva
-onko käsiliian myöntyväinen
-onko käsi auki vai kiinni
-lähteekö käsi rentoutuneesta paikasta vai jännittyneestä
-pitääkö käsi itsellään
-pehmeneekö käsi hevoselle vai hevonen kädelle
-tekeekö käsi ohjasotteen heittäytymällä siihen ”äkkiä”, ettei hevonen huomaisikaan että käsi joutui ottamaan.

Listaa voisi jatkaa loputtomiin..missä on harmonia ja helppous kädelleni. Minun käteni saa olla levollisesti ja varmasti tässä, niissä ei ole pakkoa, niissä varmuutta. Käsissäsi on myötätunto ja oikeudentunto.
Sinä annat itsellesi anteeksi erehdyksen kun yrität jotain etkä heti osaakaan toimia oikein, sinun kädelläsi on oikeus oppia.
Sinä voit olla varma, vahva  ja lempeä kädestäsi.
Ja muista. Se sama käsi  taluttaa, sama käsi silittää. Sama käsi joka pitää ystävän kädestä kiinni ja joskus vieraankin tuoden siihen omaa valoaan.

Yhtä kaikki  se jalka, onko siinä jalassa ajatusta vaan yrittääkö se toimia vaan mekaanisesti annettujen ohjeiden mukaisesti.

-onko se jalka asettunut niin että se tietää että hevosen jalkojen on tultava mukana
-onko jalka omalla paikallaan varmana
-onko se epävarma missä sen pitäisi olla
-kertooko jalka asiansa uskoen siihen
-yrittääkö jalka olla oikeassa paikassa vai onko se vaan
-ryhdytäänkö sitä jalkaa käyttämään paikasta.”Ei mistään”
-yrittääkö se jalka olla poissa tieltä, irti
-mitä jalka kertoo kerrallaan, irti, alle, eteenpäin..
-pystyykö jalka toimimaan vapautuneesti
-tarrautuuko tai takertuuko jalka kiinni
-kokeeko jalka että siinä voimaa vaan tuntuuko jalka heikolta
-kurottaako jalka ylös tai alas

Ja muista. Samat jalat kuljettavat sinua, jalat joiden päällä sinä seisot.
Sinun paikkasi, siinä kohdin sinä olet ja siitä kohdin hevosen tulee kulkea mukanasi ja teillä on hyvä kulkea yhdessä.
Koska te kuljette yhdessä, kumpikaan ei ole yksin.

Käännänkö hevosta, vai annanko ohjeet ja odotan että hevonen hoksaisi itse kääntyä?
Pidänkö ympyrällä, vai annanko hevosen itse oppia pysymään ympyrällä pitämättä.

Harjoitus

Sisäisen ja ulkoisen viestinnän tasapaino, merkitys ja tuntu. Ei ole merkitystä kuinka asian esität kunhan ulkoinen ja sisäinen viestintä kohtaavat, silloin hevosen ja sinun on mahdollista ymmärtää ohjeesi.

Tämä harjoitus tehdään käynnissä tai ravissa. Sinun tulee sanoa  vapautuneesti ääneen mitä milloinkin haluat hevoselta.
Se on tämän harjoituksen onnistumisen kannalta olennaisinta.

sano ääneen, ”en uskalla antaa sinun kääntyä”ja toimi sen mukaisesti.
sano ääneen, ” nyt tarvii kääntyä” ja toimi sen mukaisesti
sano ääneen,  ”nyt on pakko kääntyä”ja toimi sen mukaisesti
sano ääneen, ”nyt saa kääntyä”ja toimi sen mukaisesti
sano ääneen, ”nyt ei tarvi kääntyä” ja toimi sen mukaisesti
ja viimeiseksi kokeile näin sano ääneen, ”sinä voit ja osaat kääntyä itse”

Kun ratsastat, sinä tarvitset näitä kaikkia kääntymistapoja, ne vain täytyy sijoittaa oikeaan paikkaan ja aikaan.
On hämmästyttävää mitä voit löytää itsestäsi ja työskentely tavastasi, jos antaudut tähän harjoitukseen täysillä!
 

Sinulla on oikeus asettaa rajat.
 

Anna itsellesi lupa yrittää täysillä.
 

Ratsastus lähtee sinusta, sinun sisältä, siitä mitä sinä olet. Mitä sinä vaadit, mitkä prioriteetit kantavat sinun elämässäsi.
Kuinka suora selkäinen ja periksi antamaton olet asettamiesi vaatimuksiesi suhteen. Kuinka paljon uskot itseesi
että vaatimuksesi on oikeutettua sinulle. Sinulla on oikeus vaatia  ja pysyä vaatimuksesi takana.

Kuinka paljon tilaa sinä annat hevosellesi toimia., ryhdin ja liikkumisen laadun antamatta kärsiä siitä.
Millä ryhdillä ja millä motivaatiolla hevonen työskentelee. Riippuu siitä mitkä vaatimukset olet sille asettanut.
Kuinka paljon turvaa kykenet antamaan hevoselle tarvittaessa ja kuinka paljon vapautta uskoessasi hevoseesi.
Antaessasi sen yrittää näyttää miten se osaa itse selviytyä, tehtävistä mitä sille asetetaan.
Huomaa että näkökulmalla mistä ratsastat, on suuri merkitys hevosen oppimisen kannalta. Opetatko hevosen vain toimimaan sinun apujen kanssa vai haluatko että se oppii seisomaan omilla jaloillaan ja säilyttämään oman kokonaisuutensa myös liikkeissä, ilman että sinä autat. Eikö olisi kauheaa jos äiti edelleen pukisi vaatteet päällemme? Ja pahimmillaan ohjaisi työpaikalle taluttaen meitä kädestä ikään kun emme osaisi kävellä sinne itse?

Aloitin tunnin tavalliseen tapaan ja käskin lähteä kaikkien ravaamaan vasempaan kierrokseen.  Heidän ravatessaan, muistutin siitä alkuperäisestä päämäärästä mihin lännen hevosia koulutamme. Eli että hevoset ovat itsenäisiä työskentelijöitä. Ohjastuksen ollessa yksinkertainen, yhdellä kädellä. Jolloin meille jää mahdollisuus työskennellä hevosen selästä käsin muuta työtä. Hevosen toimiessa meidän ”ratsuna”.
Hetken päästä kysyin.” Tuntuuko siltä että olet laskenut hevosen liikkumaan ja kantamaan sinua ja sinä vain ohjailet?”
”Voisitko kuvitella olevasi nyt työskentelevä Cowboy? Vaan,  tunnetko että kova työskentely itselläsi on kokoajan päällä?”
Kuvailin preerian tuulen ja jolkottavan nautalauman vierelle. Itäisen nautalauman kokoamisen laiduntamaan veden äärelle
(maneesin läntiseen nurkkaan..) Nuuhkimaan preerian lempeitä tuulia. Joskus mielikuva havahduttaa ja auttaa jättämään
massiivisen aktiivisen ratsastuksen pois ratsastuksesta.
 

Älä epäröi toimia  ratsastuksesi onnistumiseksi,
sinulla on lupa siihen.

Sinulla on oikeus omaan paikkaan.
 

Jokainen pystyy kouluttamaan hevosen. Hevosesta vain tulee sinun näköisesi. Tämän takia saatat myös toisinaan joutua ymmälleen, miten korjata tilannetta. Koska hevosessa on  niin vahva ”sinun tuntu”.
Itselle armon antaminen tehtävien edessä on vapauttava tekijä.
Monet oppimisen elämykset ovat avautuneet minulle juuri silloin, kun olen lakannut sitä yrittämästä. Pakosta luopuminen ja etsinnän lopettaminen antaa monesti hevosellekin tilaa yrittää.
Meidän tulisi huomata milloin lakkaamme edistymästä hevosemme kanssa.
Miltä lähtökohdalta ajattelemme, mikä on vaatimustasomme, millä tavalla ajattelemme?
Yksi ongelma joka on yleinen. Johtuu monesti siitä että kun opitaan tekemään jotain joka ratkaisevasti parantaa ratsastustamme, käytämme sen loppuun. ja joka asiaan. Lopulta se kääntyy meitä vastaan. Sen sijaan että antaisimme hevosen vapaasti itse parantaa itseään.
Tee toteamus itsellesi ratsastuksen jälkeen.” Otitpa tosiaan makeesti hevosen ja laitoit sen kulkemaan itse sinulle!” minkälaisia tuntemuksia se herättää, teitkö niin? Tämän  toteamuksen esitin omille oppilaille ratsastustunnin jälkeen ja he katsoivat minua hitaasti ankara kysymys merkki otsallaan, mutta enhän mää niin tehnyt?.. niinpä, mieti kun menet ensi kerralla selkään.
Hassua eikö totta? Monesti ei edes hoksaa, että jotain sellaista voisi itselleen edes vaatia!
Kiperä kysymys kuuluu luetko vain nämä asiat ja toteat ne, vaan yritätkö todella ymmärtää ne ja soveltaa omaan tilanteeseesi.

Useimmat ratsastajat ovat jossain vaiheessa kokeneet itsetunnon menetyksen. Pieninkin  kritiikki, väärin ymmärrettynä, saattaa viedä pohjan pois koko ratsastukselta. Et arvosta mitään omaa enää, luulet että sinun on pakko muuttaa koko ratsastus.
Mutta sinun ei tarvitse.
On hupaisaa kuinka kaikki löytyykin sieltä alusta. Kuinka lapsena ratsastuksen kuvittelit olevan, ” huiskis! Ravata räpsäytetään ja laukata läpsäytetään!”  ja  huomaat kuinka jossain vaiheessa ratsastuksen vakavoituessa,  oletkin ryhtynyt  tavoittelemaan jotain olematonta. Luullen hyvän ratsastuksen olevan jotain tosi erilaista. Koska et arvosta omaa osaamista ja luonnollista tuntua sisälläsi ja että se voisi olla yksinkertaista.
Ja lopuksi. Sano äänen ja äänellä johon sinun täytyy itsekin uskoa MINÄ OSAAN RATSASTAA! ( suureen ääneen!! Niin että miehesikin sen kuulee ja huokaisee että ”vihdoin!”)
Lauseen antama syke sisäisenä tuntuna on juuri se jonka jokaisen ratsastajan tulee löytää.

Rohkeus toimia, Rohkeus hypätä impulsiiviseen toimintaan, rohkeus seurata omia unelmia.
Sama rohkeus,  antaa sinulle rohkeuden antautua kokeiluun. Astua uuteen asiaan.  Avaimen uuden löytämiseen.
Me olemme erilaisia kaikki ja se on meidän rikkaus.