MINÄ PIDÄN SINUSTA HUOLTA KUNNES SINÄ TIEDÄT TARPEEKSI PITÄÄKSESI MINUSTA HUOLTA

                                                                                                                                                                    Artikkelit    Etusivu

Oppimisen ihanuus ja kurjuus


Jokainen meistä voi varmaan tunnistaa tilanteen jolloin tanssahdellaan tallille, suorastaan maltetaan tuskin odottaa kunnes päästään taas työskentelemään hevosen kanssa. Ja sitten on niitä aikoja kun lähdetään lakki kourassa kuin maansa myyneenä, vakaana aikomuksena vaihtaa harrastusta tai lahjoittaa hevonen jollekin omasta mielestä paremmalle hevosmiehelle, missä hevonen ainakin saa ansaitsemansa kohtelun. Hevosten kanssa työskenteleminen, oli sitten kyse ratsastuksesta tai vain hevosten käsittelystä maastakäsin, ei aina ole sitä ylintä onnea. Vaikkakin onnistumisen, yhteenkuuluvuuden ja ymmärrettävän kommunikoinnin aikaansaannin jälkeen leijuu suoraan sanoen pilvissä, elämisen sietämätön keveys on tuntuvaa. Tyytyväisyys johtuu myös usein itsensä ylittämisestä niin mielen kuin kehon käytössä. Kaikki toivottomalta ja surkealta tuntuneet ikuisuudelta vietetyt hetket on unohdettu sillä siunaamalla kun valoa on ikkunassa. Yleensä asiat jotka koetaan ylipääsemättömiksi hevosen kanssa työskennellessä, ovat sitä myös tosi elämässä. Rajojen asettaminen, itsensä hillitseminen, itseensä uskominen, hevoseen luottaminen ..lukemattomia asioita ..listaa voisi jatkaa loputtomiin. Nämä edellä mainitut asiat ovat hyvin henkilökohtaisia ja niiden kohtaaminen, itsestään löytäminen saattaa tehdä joskus hyvinkin kipeää.

Hevonen kehittää meitä

Halu onnistua hevosen kanssa on suuri, sinne haluaa palata aina uudelleen ja uudelleen .Miksi? Siksi että juuri hevonen voi osoittaa meillä alueet missä meidän tulee itseämme kehittää. Hevonen kertoo omalla käytöksellään mitä sinun tulee oppia, että te voisitte yhdessä kehittyä eteenpäin. Hevoselta nämä asiat on helpoin omaksua, mutta tämän nähdäkseen täytyy avata itsensä. Oppiminen ei ole helppoa, onko kukaan edes koskaan väittänyt niin. Eihän asioita tarvitsisi oppia jos ne jo osaisi Jokaisen on kuljettava oma tie onnistumiseen. Me olemme erilaisia ihmisiä, me voimme tehdä saman asian jokainen omalla tavallamme ja jokainen omalla ajallamme.

Apua löytyy

Joskus ei edes tiedä mitä tarvitsee oppia ja meinaa pakahtua omaan epävarmuuteensa. Tuntuu että on tarve vain yksin ratkaista se, pääsemättä kuitenkaan puusta pitemmälle. Näin ei kuitenkaan ole, kenenkään ei koskaan tulisi jäädä yksin ongelmien kanssa. Aina löytyy joku joka voi auttaa. Nämä ongelmatilanteet ovat itselläni selvinneet vasta kun olen tajunnut lähteä hakemaan apua. Systemaattisesti 7 käynyt läpi tahot jotka mahdollisesti voisivat auttaa, pelkäämättä ottaa yhteyttä aina Buck Brannamaniin tai Euroopan parhaimpiin ratsastajiin jos tarve niin vaatii. Kaikista helpottavinta on huomata että oppiminen voi edetä vain tunnustamalla halunsa oppia itselleen ja hyväksyä että ei vielä osaakaan kaikkea. Jokaisen tulee toimia sen mukaisesti mitkä omat tavoitteet ovat, niin yksinkertaista se on. Hämmästyttävän yleistä on että jäädään polkemaan paikoilleen, ymmärtämättä kuinka lähellä ja pienestä on kiinni oman oppimisen eteneminen ja tätä kautta myös motivaation säilyttäminen työskentelyyn.

Anna aikaa

Oppimiseen tulee myös antaa aikaa niin itselleen kuin hevoselleen ja tässä en todellakaan puhu viikoista ja vuosista vaan hetkestä kun olen työskentelemässä hevoseni kanssa.
Anna hevosellesi mahdollisuus löytää haluamasi asia, ole kärsivällinen, jaksa odottaa, usko itseesi ja pyytämääsi asiaan. Usko myös hevoseesi. Anna hevosellesikin tilaisuus oppia.
Aina ei ole varmaa edes haluaako oppia, vaan haluaisiko vain olla näin hyvä ja kuulla siitä . Joskus vain on niinkin että ei pysty omaksumaan uusia asioita ennen kuin toteaa kantapään kautta olevansa väärällä polulla ja tärkeintä lienee että toteaa niin itse.
Toisinaan tuntuu että haluaa oppia vain tietyt itse valitsemansa asiat tai ne ainakin olisivat ainoat asiat mihin opettaja saisi puuttua. Tuskallisinta oppiminen on silloin kun sanotaan asioista jotka luulee tekevän oikein ja hämmästys on suuri kun ei valmistautunut kuulemaan että tekee väärin, vaan on ajatellut menevänsä eteenpäin. jollain jatkotoimenpiteellä eikä oman ratsastuksensa korjaamisella.
Näitä asioita ei aina itsestään voi tunnistaa ennen kuin on läpi käynyt ne ja päässyt jo niistä yli. Niin kauan kuin näin ei ole silloin selityksiä riittää niin itselleen kuin kaikille mahdollisille kuulijoille, toisin sanoen yritetään edelleen antaa itselleen oikeutus toimia tällä tavalla.
 

Epäonnistumisista eteenpäin

Monesti epäillään että epäonnistumiset ovat karikkokohtia, minun mielestäni siinä on aina oppimisen paikka parhaimmillaan, silloinhan on mahdollisuus mennä eteenpäin. Itselleni nousee selvästi mieleen ne valtavat hämmennyksen hetket jolloin ei todellakaan tiedä millä tavalla selässä tulee istua, miten ja kumpaa jalkaa käyttää, milloin kättä nostaa ..milloin laskea? Aivan tuttua tunnetta jopa maailman huipuilla, tosin heidän uransa alkutaipaleella. Jokainen ihminen käy nämä asiat läpi omassa ratsastuksessaan ja työskentelyssään jossain oman kehityksensä vaiheessa enemmin tai myöhemmin. Tällaisen hetken tullessa asiat tulee vain yksinkertaistaa ja muistuttaa itselleen miltä haluaa näyttää ja millä tavalla haluaa hevosen toimivan. Ratsastuksen salaisuus lienee siinä, että oppii saumattoman avoimeen keskusteluun omalla kehollaan ilman mielen ristiriitoja kommunikoimaan hevosen kanssa jotta balanssi olisi täysin harmoninen ihmisen ja hevosen välillä tarvitsee hevosen seurata varauksetta ilman yllätetyksi tulemisen pelkoa, rauhallisesti kiireettömästi reagoimalla, käyttämällä kuitenkin omaa kehoaan voimallisesti.

Heikkoudet vahvuudeksi

Todellisuus on yksinkertaisesti sitä että opiskella tulee juuri niitä heikoimpia vaikeimpia asioita, joita luonnollisesti itse välttäisi viimeiseen asti. Mutta ainoa tie oppimiseen käy asioihin tarttumalla sopivan vakavalla mielellä. Uskomalla omaan asiaansa ja työskentelemällä johdonmukaisesti. - Muista myös että mikään hevonen ei ole toimiva ja koulutettu ennekuin se on koulutettu. Älä vaivu epätoivoon opintiellä sillä yksikään hevonen ei ole kouluttanut itse itseään laitumella. Et myöskään sinä haaveilemalla vaan tarttumalla asiaan. Tässä olen ottanut aiheeseen näkökantaa ja mietteitä itsestäni, ratsastajana, ihmisenä. Pyrkien lähestymään tätä arkaa jokaisen sisintä lähellä olevaa 8 asiaa sillä tavalla kuin olen sen itse kokenut. Oppiminen tuntuu joskus lähes ylivoimaiselta tehtävältä. Oppimisen ainoa edellytys kuitenkin on nousta epätoivon syövereistä, kohota itsesäälistä, ottaa oppi loukkaantumatta vastaan ja hahmottaa asiaa itselleen rakentavasti, rehellisesti ja saada aikaan rohkeutta tarttua oppimiseen ennakkoluulottomasti ilolla ja innolla. Vahvistaen heikkoja kohtiaan ja perustaa se omille vahvoille alueilleen. Säilyttää usko itseensä ja suoda erehtymisen mahdollisuus. Yhtä varmasti kuin alhaalta noustaan niin ylhäältä tullaan ja ryminällä alas. Yläilmoissa kannattaa kyllä käydä silloin tällöin mutta sinne ei sovi jäädä. Jokainen saa oppia omalle persoonalle ominaisella tavalla, olemalla "minä." Ei kukaan muu.

Alkuun