MINÄ PIDÄN SINUSTA HUOLTA KUNNES SINÄ TIEDÄT TARPEEKSI PITÄÄKSESI MINUSTA HUOLTA

                                                                                                                                                                    Artikkelit    Etusivu


 

Tie kumppanuuteen käy ymmärryksen kautta.

Lännenhevosen tulisi toimia hallitusti ja silti pehmeästi, ratsastajan sitä kannattelematta, vastaanottavaisesti ja vastustelematta,
ratsastajaan luottaen ja hänen toiveitaan kunnioittaen.

Tämänkaltaisen yhteyden luominen on jokaiselle mahdollista. Sen myötä ristiriitatilanteet vähenevät ja asiat onnistuvat, kun kummatkin osapuolet ymmärtävät toisiaan.

Lännenratsastuksen monipuolisuus antaa laajat mahdollisuudet harrastaa aina ratsastajalle miellyttävistä ja hitaista askellajeista
nopeatempoisiin kouluratsastuksenomaisiin ohjelmiin. Päämääriltään, askellajeiltaan ja tarkoitusperiltään nämä poikkeavat toisistaan hyvinkin paljon. Tätä kaikkea kuitenkin yhdistää filosofia, joka mahdollistaa yhteistyöhaluisen ja levollisen kumppanuuden löytymisen. Kumppanuus toimii, oli kyse sitten kuljetuskoppiin menemisestä, ajoneuvon kohtaamisesta tiellä tai hurraavan yleisön edessä esitettävästä kilpailuohjelmasta. Hevosen halukkuus toimia ihmisen kanssa on tärkeää.

Yhteinen kieli

Kun me ihmiset tiedostamme, kuinka hevonen todella ajattelee, oppii ja toimii, voimme luoda yhteisen kielen hevosen ja ihmisen välille. Tätä kommunikointia voidaan hyödyntää kaikessa hevosen käsittelyssä. Kun asioita ryhdytään tarkastelemaan hevosen näkökulmasta, hevosen kaikelle käyttäytymiselle löytyy järjellinen syy. Hevonen toimii puhtaasti vaistojensa pohjalta tai sinne annettujen signaalien mukaisesti niin kuin se on oppinut ja ymmärtänyt.

On hyvä tietää, että hevonen oppii koko ajan kun se on ihmisen seurassa, riippumatta siitä onko kyseessä ihmisen suunnittelema
opetustilanne vai ei. Koulutuksen tulisi olla loogista ja tarkoituksenmukaista, hevosen kannalta ymmärrettävää ja
johdonmukaista. Sen tulisi aina johtaa miellyttävään tunteeseen. Paras palkitsemistapa hevosen kannalta on, kun avun vaikutus lakkaa silloin kun hevonen reagoi siihen toivotulla tavalla. Tällöin hevonen tietää tehneensä oikein.

Hevosta ei pakoteta apujen avulla, vaan niillä luodaan rajat, joiden sisällä hevosen tulisi pysytellä. Hevonen pikemminkin valmistellaan ja päästetään tekemään haluttu asia. Ratsastajan tehtäväksi jää auttaa hevosta löytämään oikea ratkaisu.

Kun tehdään haluttu asia hevoselle helpoksi, hevosen oma tahto johtaa asian suorittamiseen. Ihmisen ideasta tulee hevosen ajatus. Tällä tavoin oppiminen on nopeaa ja hevonen saa syyn reagoida yhä herkemmin ja yhä nopeammin. Ihminen huomaa hämmästyksekseen, että hevosen siirtämiseen riittää melkeinpä pelkkä ajatus ja mielikuva liikkeestä.

Luonnollinen käyttäytyminen

Jotta ihminen voisi hyödyntää tätä filosofiaa ja ratsastuksen logiikkaa, hänen täytyy ymmärtää hevosen luonnollista käyttäytymistä.
Hevosella on oma mieli ja ajatusmaailma. Kaikki mitä hevonen kertoo on totta.

Hevosen käyttäytyminen on miljoonien vuosien kehityksen tulosta. Hevonen on sopeutunut elämään mitä erilaisimmissa olosuhteissa ja selviytymään eteen tulevista tilanteista parhaaksi katsomallaan tavalla myös tämän päivän ympäristössään.

Hevosen ainoa todellinen elämäntehtävä on selviytyä hengissä ja lisääntyä. Saaliseläimenä sen on turvallista elää laumassa, jossa
toiset saavat levätä silloin kun yksi tarkkailee ympäristöä niidenkin puolesta. Hevonen havaitsee herkästi muutokset ja pystyy erottamaan liikkeen hyvinkin kaukaa. Hevosen kyky lukea toisia eläimiä on erittäin hyvä.

Pelko on totta

Pelko on hevoselle todellista ja näin ollen hevosen itsesuojeluvaisto on voimakas. Itsesuojeluvaisto määrää pitkälle hevosen käytöstä. Tämä ihmisen kannalta ongelmia aiheuttava asia on lajin säilyvyyden kannalta mitä tärkein. Hevonen mieluummin pakenee kuin taistelee. Se puolustautuu vain, jos pakomahdollisuutta ei ole.

Laumassa vallitsee toimivuuden ja järjestyksen säilymisen takia pitkälle kehittynyt hierarkia. Johtajalla on vastuu lauman
turvallisuudesta. Johtaja voi myös syödä ja käyskennellä missä haluaa. Alempiarvoiset väistelevät sitä eivätkä aseta sen asemaa
kyseenalaiseksi. Hevoset kommunikoivat keskenään pääasiassa ruumiinkielellä, eleillään, koko olemuksellaan. Ne käyttävät harvoin ääntä. Silmät ovat sielun peili myös hevosella.

Hevonen on erittäin sosiaalinen eläin, joka pitää koskettelusta ja seurasta sekä solmii mielellään kontakteja. Laumassa jokaisella on oma paikkansa. Todellisia erimielisyyksiä on harvoin. Hevonen on rauhaa rakastava eläin, joka palkitsee ihmisen moninkertaisesti yhteistyöhalullaan ja kyvyllään sekä mutkattomalla rehellisyydellään, jos sen luonnollinen käyttäytyminen ja tarpeet otetaan huomioon.

Ihminen voi muuttua

Jotta ihminen voisi muuttaa hevosta, hänen täytyy itsensä muuttua ensin. Hevospsykologia antaa myös ihmiselle kasvun mahdollisuuden.

Nykyiset elinolosuhteet ovat kaukana hevosen luonnollisista oloista. Ihmisen vieraantuminen luonnosta ja hevosen kanssa vietettävän ajan vähyys on saanut ihmisen esineellistämään hevosen.

Hevonen on kuitenkin edelleen hevonen ja sen perimä on niin voimakas, että se vaikuttaa hevosen käyttäytymiseen nykyisissäkin oloissa. Hevonen järjestää itselleen tekemistä, joka muistuttaa sen luonnollista käyttäytymistä. Hevonen mieltää ihmisen yhdeksi lauman jäsenistä ja suhtautuu ihmiseen sen mukaan kuin tämä antaa aihetta, niin kuin se on oppinut ihmisten seurassa käyttäytymään ja selviytymään jokapäiväisessä elämässä.

Kuuntele hevostasi

Koska ihminen on mukavuudenhaluinen, enemmän tai vähemmän kiireinen ja niin viisas, hän jättää usein huomioimatta ne asiat, jotka olisivat hevosen mielen hyvinvoinnille todella merkittäviä.

Psyykkiset ongelmat luovat fyysisiä ongelmia ja päin vastoin. Nämä ja asiat tulevat ennemmin tai myöhemmin esiin arkipäivän käytösongelmina, ratsastuksessa ja myös kilpailusuorituksissa. Kun ihmisen ja hevosen välinen suhde on kunnossa, hevonen kyllä antaa kaikkensa.

Ihminen voi astua hevosen maailmaan, mutta hevosesta ei voi tehdä ihmisen kaltaista. Pienillä asioilla voimme helpottaa hevosen elämää huomattavasti. Yksi niistä on se, että osoitamme hevoselle omaavamme kaikki hyvän johtajan ominaisuudet ja olemme luottamuksen arvoisia. Näitä asioita ei oteta, ne ansaitaan.

Hevostaito on noussut viime vuosina Suomessa yhä useammin esille ja kiinnostus sitä kohtaan on lisääntynyt. Niin ikään vanha hyvä hevostaito on saanut ansaitsemansa arvon. Mitä paremman kommunikaation voimme luoda itsemme ja hevosen välille, sitä antoisammaksi käy hevosen seurassa viettämämme aika.

Aina tulisi säilyttää avoimuus uusia asioita kohtaan. Jokaiselta voi oppia jotakin. Oppia myös voi niin hyvistä kuin huonoistakin asioista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki vanha tieto ja taito tulisi hylätä, vaan vanhan ja uuden tiedon tulisi täydentää toinen toisiaan. Hevostaidon tulisi kuulua luontevasti arkipäivään, ruokinnan, ratsastuksen ja muun käsittelyn yhteyteen, sillä pelkkinä harjoituksina ne eivät vastaa tarkoitustaan, vaan menettävät merkityksensä. Jokainen päivä hevosten seurassa on erilainen ja luo mahdollisuudet toimia tilanteen mukaan. Riittävästi, ei liikaa ja niin vähän kuin on tarpeen.

Suurin side ihmisen ja hevosen välillä ei ole näkyvä riimunnaru, vaan molemminpuolisessa ymmärryksessä toimiva yhteistyöhalu.
 

 

Hevosen maailma on kiehtova, värikäs ja niin rehellinen. Ihminen voi oppia paljon hevoselta.


 
Jos hevonen saisi päättää se eläisi vapaudessa. Se laiduntaisi, lepäisi ja lisääntyisi
 

Alkuun