Tie kumppanuuteen käy ymmärryksen
kautta.
Lännenhevosen tulisi toimia hallitusti ja silti pehmeästi, ratsastajan sitä
kannattelematta, vastaanottavaisesti ja vastustelematta,
ratsastajaan luottaen ja hänen toiveitaan kunnioittaen.
Tämänkaltaisen yhteyden luominen on jokaiselle mahdollista. Sen myötä
ristiriitatilanteet vähenevät ja asiat onnistuvat, kun kummatkin osapuolet
ymmärtävät toisiaan.
Lännenratsastuksen monipuolisuus antaa laajat mahdollisuudet harrastaa aina
ratsastajalle miellyttävistä ja hitaista askellajeista
nopeatempoisiin kouluratsastuksenomaisiin ohjelmiin. Päämääriltään,
askellajeiltaan ja tarkoitusperiltään nämä poikkeavat toisistaan hyvinkin
paljon. Tätä kaikkea kuitenkin yhdistää filosofia, joka mahdollistaa
yhteistyöhaluisen ja levollisen kumppanuuden löytymisen. Kumppanuus toimii,
oli kyse sitten kuljetuskoppiin menemisestä, ajoneuvon kohtaamisesta tiellä
tai hurraavan yleisön edessä esitettävästä kilpailuohjelmasta. Hevosen
halukkuus toimia ihmisen kanssa on tärkeää.
Yhteinen kieli
Kun me ihmiset tiedostamme, kuinka hevonen todella ajattelee, oppii ja
toimii, voimme luoda yhteisen kielen hevosen ja ihmisen välille. Tätä
kommunikointia voidaan hyödyntää kaikessa hevosen käsittelyssä. Kun asioita
ryhdytään tarkastelemaan hevosen näkökulmasta, hevosen kaikelle
käyttäytymiselle löytyy järjellinen syy. Hevonen toimii puhtaasti
vaistojensa pohjalta tai sinne annettujen signaalien mukaisesti niin kuin se
on oppinut ja ymmärtänyt.
On hyvä tietää, että hevonen oppii koko ajan kun se on ihmisen seurassa,
riippumatta siitä onko kyseessä ihmisen suunnittelema
opetustilanne vai ei. Koulutuksen tulisi olla loogista ja
tarkoituksenmukaista, hevosen kannalta ymmärrettävää ja
johdonmukaista. Sen tulisi aina johtaa miellyttävään tunteeseen. Paras
palkitsemistapa hevosen kannalta on, kun avun vaikutus lakkaa silloin kun
hevonen reagoi siihen toivotulla tavalla. Tällöin hevonen tietää tehneensä
oikein.
Hevosta ei pakoteta apujen avulla, vaan niillä luodaan rajat, joiden sisällä
hevosen tulisi pysytellä. Hevonen pikemminkin valmistellaan ja päästetään
tekemään haluttu asia. Ratsastajan tehtäväksi jää auttaa hevosta löytämään
oikea ratkaisu.
Kun tehdään haluttu asia hevoselle helpoksi, hevosen oma tahto johtaa asian
suorittamiseen. Ihmisen ideasta tulee hevosen ajatus. Tällä tavoin oppiminen
on nopeaa ja hevonen saa syyn reagoida yhä herkemmin ja yhä nopeammin.
Ihminen huomaa hämmästyksekseen, että hevosen siirtämiseen riittää melkeinpä
pelkkä ajatus ja mielikuva liikkeestä.
Luonnollinen käyttäytyminen
Jotta ihminen voisi hyödyntää tätä filosofiaa ja ratsastuksen logiikkaa,
hänen täytyy ymmärtää hevosen luonnollista käyttäytymistä.
Hevosella on oma mieli ja ajatusmaailma. Kaikki mitä hevonen kertoo on
totta.
Hevosen käyttäytyminen on miljoonien vuosien kehityksen tulosta. Hevonen on
sopeutunut elämään mitä erilaisimmissa olosuhteissa ja selviytymään eteen
tulevista tilanteista parhaaksi katsomallaan tavalla myös tämän päivän
ympäristössään.
Hevosen ainoa todellinen elämäntehtävä on selviytyä hengissä ja lisääntyä.
Saaliseläimenä sen on turvallista elää laumassa, jossa
toiset saavat levätä silloin kun yksi tarkkailee ympäristöä niidenkin
puolesta. Hevonen havaitsee herkästi muutokset ja pystyy erottamaan liikkeen
hyvinkin kaukaa. Hevosen kyky lukea toisia eläimiä on erittäin hyvä.
Pelko on totta
Pelko on hevoselle todellista ja näin ollen hevosen itsesuojeluvaisto on
voimakas. Itsesuojeluvaisto määrää pitkälle hevosen käytöstä. Tämä ihmisen
kannalta ongelmia aiheuttava asia on lajin säilyvyyden kannalta mitä
tärkein. Hevonen mieluummin pakenee kuin taistelee. Se puolustautuu vain,
jos pakomahdollisuutta ei ole.
Laumassa vallitsee toimivuuden ja järjestyksen säilymisen takia pitkälle
kehittynyt hierarkia. Johtajalla on vastuu lauman
turvallisuudesta. Johtaja voi myös syödä ja käyskennellä missä haluaa.
Alempiarvoiset väistelevät sitä eivätkä aseta sen asemaa
kyseenalaiseksi. Hevoset kommunikoivat keskenään pääasiassa ruumiinkielellä,
eleillään, koko olemuksellaan. Ne käyttävät harvoin ääntä. Silmät ovat
sielun peili myös hevosella.
Hevonen on erittäin sosiaalinen eläin, joka pitää koskettelusta ja seurasta
sekä solmii mielellään kontakteja. Laumassa jokaisella on oma paikkansa.
Todellisia erimielisyyksiä on harvoin. Hevonen on rauhaa rakastava eläin,
joka palkitsee ihmisen moninkertaisesti yhteistyöhalullaan ja kyvyllään sekä
mutkattomalla rehellisyydellään, jos sen luonnollinen käyttäytyminen ja
tarpeet otetaan huomioon.
Ihminen voi muuttua
Jotta ihminen voisi muuttaa hevosta, hänen täytyy itsensä muuttua ensin.
Hevospsykologia antaa myös ihmiselle kasvun mahdollisuuden.
Nykyiset elinolosuhteet ovat kaukana hevosen luonnollisista oloista. Ihmisen
vieraantuminen luonnosta ja hevosen kanssa vietettävän ajan vähyys on saanut
ihmisen esineellistämään hevosen.
Hevonen on kuitenkin edelleen hevonen ja sen perimä on niin voimakas, että
se vaikuttaa hevosen käyttäytymiseen nykyisissäkin oloissa. Hevonen
järjestää itselleen tekemistä, joka muistuttaa sen luonnollista
käyttäytymistä. Hevonen mieltää ihmisen yhdeksi lauman jäsenistä ja
suhtautuu ihmiseen sen mukaan kuin tämä antaa aihetta, niin kuin se on
oppinut ihmisten seurassa käyttäytymään ja selviytymään jokapäiväisessä
elämässä.
Kuuntele hevostasi
Koska ihminen on mukavuudenhaluinen, enemmän tai vähemmän kiireinen ja niin
viisas, hän jättää usein huomioimatta ne asiat, jotka olisivat hevosen
mielen hyvinvoinnille todella merkittäviä.
Psyykkiset ongelmat luovat fyysisiä ongelmia ja päin vastoin. Nämä ja asiat
tulevat ennemmin tai myöhemmin esiin arkipäivän käytösongelmina,
ratsastuksessa ja myös kilpailusuorituksissa. Kun ihmisen ja hevosen välinen
suhde on kunnossa, hevonen kyllä antaa kaikkensa.
Ihminen voi astua hevosen maailmaan, mutta hevosesta ei voi tehdä ihmisen
kaltaista. Pienillä asioilla voimme helpottaa hevosen elämää huomattavasti.
Yksi niistä on se, että osoitamme hevoselle omaavamme kaikki hyvän johtajan
ominaisuudet ja olemme luottamuksen arvoisia. Näitä asioita ei oteta, ne
ansaitaan.
Hevostaito on noussut viime vuosina Suomessa yhä useammin esille ja
kiinnostus sitä kohtaan on lisääntynyt. Niin ikään vanha hyvä hevostaito on
saanut ansaitsemansa arvon. Mitä paremman kommunikaation voimme luoda
itsemme ja hevosen välille, sitä antoisammaksi käy hevosen seurassa
viettämämme aika.
Aina tulisi säilyttää avoimuus uusia asioita kohtaan. Jokaiselta voi oppia
jotakin. Oppia myös voi niin hyvistä kuin huonoistakin asioista. Tämä ei
kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki vanha tieto ja taito tulisi hylätä,
vaan vanhan ja uuden tiedon tulisi täydentää toinen toisiaan. Hevostaidon
tulisi kuulua luontevasti arkipäivään, ruokinnan, ratsastuksen ja muun
käsittelyn yhteyteen, sillä pelkkinä harjoituksina ne eivät vastaa
tarkoitustaan, vaan menettävät merkityksensä. Jokainen päivä hevosten
seurassa on erilainen ja luo mahdollisuudet toimia tilanteen mukaan.
Riittävästi, ei liikaa ja niin vähän kuin on tarpeen.
Suurin side ihmisen ja hevosen välillä ei ole näkyvä riimunnaru, vaan
molemminpuolisessa ymmärryksessä toimiva yhteistyöhalu.
|
