Lännenratsu - työtoveri ja kumppani
Tummeneva yö preerialla, leiritulen kajastava valo, hiljaisuus, kaksi
hahmoa. Työtoverit, ihminen ja hevonen, joiden yhteistyö perustui
luottamukseen ja molemminpuoliseen kunnioitukseen.
Aamulla karjapaimen löysi hevosen viereltään, vaikka leiriytyi puuttomalta
preerialla. Hän oli väsynyt, muttei täysin uupunut. Hän oli ratsastanut koko
päivän, mutta hänen voimansa eivät olleet ehtyneet hevosen ohjaamiseen.
Hevonen toimi pienin merkein ja karjapaimenen huomio oli itse työssä.
Paimenen jäseniä ei kolottanut tuntikausien ratsastamisen jälkeenkään.
Hevosen askellajit olivat pehmeät ja kävivät yhteen karjan hölkän kanssa.
Hän ei ollut kadottanut yhtään nautaa, koska miehen hevonen pystyi helposti
pitämään lauman koossa salamannopeiden käännöstensä ja räjähtävän
lähtönopeutensa ansiosta. Hetkeksi paimen joutui laskeutumaan satulasta
auttaakseen loukkaantunutta vasikkaa. Hevonen kuljetti miehen ja vasikan
turvallisesti takaisin lauman luo. Karjapaimen oli ohjannut hevosensa
yhdellä kädellä läpi kanjonin, koska hän tarvitsi toisen kätensä
käyttääkseen tarvittaessa lassoaan. Hevonen asteli rauhallisesti, ja
asetteli jalkansa vaikeakulkuisessa maastossa juuri sinne, minne mies pyysi.
Tummenevassa yössä leiritulen äärellä karjapaimenen hevosen levollisuus levisi
yön pimeydessä käyskentelevän karjan keskuuteen. Mies saattoi vaipua
ajatuksiin. Huomenna olen jo perillä ja tiedän hevoseni erottelevan
taitavasti merkityt naudat. Mielessään paimen sulki jo portin ratsain ja
jatkoi matkaa. Hymy karehti hänen huulillaan ja pian hän oli unessa. Hevonen
ja karjapaimen eivät olleet ainoastaan yhdessä toimiva pari, vaan he olivat
yhtä.
Helppoa ja rentoa
Nämä ominaisuudet eri muodoissaan, eri asioita lajikohtaisesti painottaen,
voidaan hyvin sovittaa tämän päivän lännenratsuun. Tosin päämäärä ja lajin
luonne on muuttunut kilpailuissa ratkaistavaan paremmuuteen ja
harrastuksenomaiseen virkistyskäyttöön. Kuitenkaan ei kielletä sitä
tosiasiaa, että hyvä hevonen on karjapaimenelle vieläkin korvaamaton
työtoveri.
Lännenratsastuksen perusajatus on halu saada hevonen toimimaan ja olemaan
pehmeä joka tilanteessa. Lännenhevonen on työhevonen. Keskeisin asia on
kuitenkin ihmisen ja hevosen välinen suhde eli työskentely
yhteisymmärryksessä. Yhteistyön löytymiseksi korostuu hevostaidon merkitys,
kummaltakin osapuolelta täytyy löytyä kykyä ymmärtää ja kommunikoida.
Lännenratsastuksen tulisi näyttää niin ratsastajalle kuin hevosellekin
rennolta, miellyttävältä, vaivattomalta ja helpolta liikkumiselta.
Toisin kuin luullaan, lännenratsastus ei ole löysin ohjin löpsyttelyä, ei
liioin kiitolaukalla kaahaamista, eikä lännensatula tee hevosesta
lännenratsua. Koulutetun lännenratsun tulisi kulkea joka hetki hallitusti
vauhdista riippumatta tasapainossa ja kantaen itseään hieman tottua
matalammassa muodossa ilman ratsastajan tukea. Lajista ja liikkeistä
suoriutumisen niin vaatiessa hevonen voi kulkea myös vapaamassa muodossa,
mutta sen tulee kuitenkin kantaa painoa enimmäkseen takajaloillaan.
Quarter-hevoset levinneet
Amerikan monivaiheinen historia on omalta osaltaan muokannut
lännenratsastusta samoin kuin amerikkalainen quarter-hevonen, joka teki
lajin mahdolliseksi. Alun perin lännenratsastus jaettiin USA:ssa kahteen eri
koulukuntaan: pehmeämpänä tunnettuun kalifornialaiseen tyyliin, joka sai
vaikutteita espanjalaisilta ja teksasilaiseen tyyliin, joka sai vaikutteita
englantilaisilta. Nykyään nämä varusteiltaankin eroavat tyylit ovat
sekoittuneet lähes kokonaan keskenään ja ne ovat saaneet yhä pehmeämpiä
linjoja. Oman leimansa lajille on antanut amerikkalainen suureellisuus, joka
on joissakin tapauksissa hyvinkin pitkälle vietyä.
Lännenratsastus on saanut suurta suosioita lähes kaikkialla maailmassa.
Suosion laajuuteen vaikuttaa poikkeuksellisia ominaisuuksia omaava American
Quarter -hevosrotu, joka ihastuttaa ihmisiä kansalaisuudesta riippumatta.
Yleisesti kouluratsastusmaana tunnettu Saksa on kirinyt Euroopan kärkeen yli
13 000 quarterilla. Saksassa järjestetään myös Euroopan mestaruuskilpailut.
Hyvänä kakkosena tulee Italia 10 300 rodun edustajalla. Naapurimme Ruotsin
lajin harrastajien taso ja määrä nousee vauhdilla koko ajan. American
Quarter Horse Association on maailman suurin rotujärjestö. Siinä on yli 300
000 jäsentä ja se toimii yli 70 maassa.
Suomessakin kasvussa
Suomessa lajin kasvun pahimpia esteitä ovat olleet tietämättömyys ja
epäluuloisuus. Vuosia on Suomen metsissä kuitenkin vaellellut yksinäisiä
toisinajattelijoita. Tällä hetkellä lännenratsastajia on jo melkoinen määrä.
Virallinen toiminta alkoi vuonna 1990 perustetun Western Riders Finland ry:n
(WRF) myötä.
Suomen Ratsastajainliitto hyväksyi lännenratsastuksen viralliseksi lajikseen
vuonna 1994. Lajia on tuotu esille hevosalan tapahtumissa. Alalle
omistautuneet ihmiset ovat järjestäneet kursseja ja lisänneet lajitietoutta.
Kasvu on ollut tasaista ja kiihtyvää. Ensimmäiset quarter-hevosetkin ovat
löytäneet tiensä Suomeen ja kasvatustakin harjoitetaan jo ainakin neljällä
tilalla. Tiettävästi quartereita on Suomessa noin 30.
Rotu ei ratkaise
Lännenratsastuksen aloittaminen ei vaadi hevosen vaihtoa, vaan rodusta
riippumatta lähes kaikki hevoset soveltuvat siihen ja myös hyötyvät sen
hevosystävällisestä filosofiasta. Fyysinen ja psyykkinen puoli tietysti
rajaa hevosen käyttömahdollisuuksia joihinkin lajeihin pidemmälle
päästäessä. Jotkut hevoset soveltuvat aina tiettyihin lajeihin paremmin kuin
toiset. Lajien suuri valikoima ja monipuolisuus antavat jokaiselle
mahdollisuuden aloittaa. Kun lännenratsastuksen harrastaja on edennyt
perusasioita pidemmälle ja vaatimustaso nousee, saattaa eteen tulla hevosen
vaihto. Varteenotettavia vaihtoehtoja ovat quarter, paint tai appaloosa.
Täysveriarabi soveltuu myös erinomaisesti lännenratsuksi, niille on jopa
omia kilpailuluokkiakin.
Rotu ei siis rajoita käyttömahdollisuuksia. Hyvänä esimerkkinä Katri Komi
puoliveriruunallaan Oden Hill, jolla Katri sujuvasti vaihtaa lajista toiseen
menestyen koulu-, este- ja lännenratsastuskilpailuissa jopa maamme rajojen
ulkopuolella.
Ratsastajalta lännenratsastuksen aloittaminen vaatii ennakkoluulottomuutta
ja avointa positiivista mieltä sekä halua kehittää itseään hevosta
kuunnellen.
|
