MINÄ PIDÄN SINUSTA HUOLTA KUNNES SINÄ TIEDÄT TARPEEKSI PITÄÄKSESI MINUSTA HUOLTA

                                                                                                                                                                    Artikkelit    Etusivu


 

                                         Lännenratsu - työtoveri ja kumppani

Tummeneva yö preerialla, leiritulen kajastava valo, hiljaisuus, kaksi hahmoa. Työtoverit, ihminen ja hevonen, joiden yhteistyö perustui luottamukseen ja molemminpuoliseen kunnioitukseen.

Aamulla karjapaimen löysi hevosen viereltään, vaikka leiriytyi puuttomalta preerialla. Hän oli väsynyt, muttei täysin uupunut. Hän oli ratsastanut koko päivän, mutta hänen voimansa eivät olleet ehtyneet hevosen ohjaamiseen. Hevonen toimi pienin merkein ja karjapaimenen huomio oli itse työssä.

Paimenen jäseniä ei kolottanut tuntikausien ratsastamisen jälkeenkään. Hevosen askellajit olivat pehmeät ja kävivät yhteen karjan hölkän kanssa. Hän ei ollut kadottanut yhtään nautaa, koska miehen hevonen pystyi helposti pitämään lauman koossa salamannopeiden käännöstensä ja räjähtävän lähtönopeutensa ansiosta. Hetkeksi paimen joutui laskeutumaan satulasta auttaakseen loukkaantunutta vasikkaa. Hevonen kuljetti miehen ja vasikan turvallisesti takaisin lauman luo. Karjapaimen oli ohjannut hevosensa yhdellä kädellä läpi kanjonin, koska hän tarvitsi toisen kätensä käyttääkseen  tarvittaessa lassoaan. Hevonen asteli rauhallisesti, ja asetteli jalkansa vaikeakulkuisessa maastossa juuri sinne, minne mies pyysi.

Tummenevassa yössä leiritulen äärellä karjapaimenen hevosen levollisuus levisi yön pimeydessä käyskentelevän karjan keskuuteen. Mies saattoi vaipua ajatuksiin. Huomenna olen jo perillä ja tiedän hevoseni erottelevan taitavasti merkityt naudat. Mielessään paimen sulki jo portin ratsain ja jatkoi matkaa. Hymy karehti hänen huulillaan ja pian hän oli unessa. Hevonen ja karjapaimen eivät olleet ainoastaan yhdessä toimiva pari, vaan he olivat yhtä.

Helppoa ja rentoa

Nämä ominaisuudet eri muodoissaan, eri asioita lajikohtaisesti painottaen, voidaan hyvin sovittaa tämän päivän lännenratsuun. Tosin päämäärä ja lajin luonne on muuttunut kilpailuissa ratkaistavaan paremmuuteen ja harrastuksenomaiseen virkistyskäyttöön. Kuitenkaan ei kielletä sitä tosiasiaa, että hyvä hevonen on karjapaimenelle vieläkin korvaamaton työtoveri.

Lännenratsastuksen perusajatus on halu saada hevonen toimimaan ja olemaan pehmeä joka tilanteessa. Lännenhevonen on työhevonen. Keskeisin asia on kuitenkin ihmisen ja hevosen välinen suhde eli työskentely yhteisymmärryksessä. Yhteistyön löytymiseksi korostuu hevostaidon merkitys, kummaltakin osapuolelta täytyy löytyä kykyä ymmärtää ja kommunikoida. Lännenratsastuksen tulisi näyttää niin ratsastajalle kuin hevosellekin rennolta, miellyttävältä, vaivattomalta ja helpolta liikkumiselta.

Toisin kuin luullaan, lännenratsastus ei ole löysin ohjin löpsyttelyä, ei liioin kiitolaukalla kaahaamista, eikä lännensatula tee hevosesta lännenratsua. Koulutetun lännenratsun tulisi kulkea joka hetki hallitusti vauhdista riippumatta tasapainossa ja kantaen itseään hieman tottua matalammassa muodossa ilman ratsastajan tukea. Lajista ja liikkeistä suoriutumisen niin vaatiessa hevonen voi kulkea myös vapaamassa muodossa, mutta sen tulee kuitenkin kantaa painoa enimmäkseen takajaloillaan.

Quarter-hevoset levinneet

Amerikan monivaiheinen historia on omalta osaltaan muokannut lännenratsastusta samoin kuin amerikkalainen quarter-hevonen, joka teki lajin mahdolliseksi. Alun perin lännenratsastus jaettiin USA:ssa kahteen eri koulukuntaan: pehmeämpänä tunnettuun kalifornialaiseen tyyliin, joka sai vaikutteita espanjalaisilta ja teksasilaiseen tyyliin, joka sai vaikutteita englantilaisilta. Nykyään nämä varusteiltaankin eroavat tyylit ovat sekoittuneet lähes kokonaan keskenään ja ne ovat saaneet yhä pehmeämpiä linjoja. Oman leimansa lajille on antanut amerikkalainen suureellisuus, joka on joissakin tapauksissa hyvinkin pitkälle vietyä.

Lännenratsastus on saanut suurta suosioita lähes kaikkialla maailmassa. Suosion laajuuteen vaikuttaa poikkeuksellisia ominaisuuksia omaava American Quarter -hevosrotu, joka ihastuttaa ihmisiä kansalaisuudesta riippumatta.

Yleisesti kouluratsastusmaana tunnettu Saksa on kirinyt Euroopan kärkeen yli 13 000 quarterilla. Saksassa järjestetään myös Euroopan mestaruuskilpailut. Hyvänä kakkosena tulee Italia 10 300 rodun edustajalla. Naapurimme Ruotsin lajin harrastajien taso ja määrä nousee vauhdilla koko ajan. American Quarter Horse Association on maailman suurin rotujärjestö. Siinä on yli 300 000 jäsentä ja se toimii yli 70 maassa.

Suomessakin kasvussa

Suomessa lajin kasvun pahimpia esteitä ovat olleet tietämättömyys ja epäluuloisuus. Vuosia on Suomen metsissä kuitenkin vaellellut yksinäisiä toisinajattelijoita. Tällä hetkellä lännenratsastajia on jo melkoinen määrä. Virallinen toiminta alkoi vuonna 1990 perustetun Western Riders Finland ry:n (WRF) myötä.

Suomen Ratsastajainliitto hyväksyi lännenratsastuksen viralliseksi lajikseen vuonna 1994. Lajia on tuotu esille hevosalan tapahtumissa. Alalle omistautuneet ihmiset ovat järjestäneet kursseja ja lisänneet lajitietoutta. Kasvu on ollut tasaista ja kiihtyvää. Ensimmäiset quarter-hevosetkin ovat löytäneet tiensä Suomeen ja kasvatustakin harjoitetaan jo ainakin neljällä tilalla. Tiettävästi quartereita on Suomessa noin 30.

Rotu ei ratkaise

Lännenratsastuksen aloittaminen ei vaadi hevosen vaihtoa, vaan rodusta riippumatta lähes kaikki hevoset soveltuvat siihen ja myös hyötyvät sen hevosystävällisestä filosofiasta. Fyysinen ja psyykkinen puoli tietysti rajaa hevosen käyttömahdollisuuksia joihinkin lajeihin pidemmälle päästäessä. Jotkut hevoset soveltuvat aina tiettyihin lajeihin paremmin kuin toiset. Lajien suuri valikoima ja monipuolisuus antavat jokaiselle mahdollisuuden aloittaa. Kun lännenratsastuksen harrastaja on edennyt perusasioita pidemmälle ja vaatimustaso nousee, saattaa eteen tulla hevosen vaihto. Varteenotettavia vaihtoehtoja ovat quarter, paint tai appaloosa. Täysveriarabi soveltuu myös erinomaisesti lännenratsuksi, niille on jopa omia kilpailuluokkiakin.

Rotu ei siis rajoita käyttömahdollisuuksia. Hyvänä esimerkkinä Katri Komi puoliveriruunallaan Oden Hill, jolla Katri sujuvasti vaihtaa lajista toiseen menestyen koulu-, este- ja lännenratsastuskilpailuissa jopa maamme rajojen ulkopuolella.

Ratsastajalta lännenratsastuksen aloittaminen vaatii ennakkoluulottomuutta ja avointa positiivista mieltä sekä halua kehittää itseään hevosta kuunnellen.
 



Ihmisen ja hevosen välinen suhde on tärkein.

 



Hevosen tulee olla hallittu vauhdista riippumatta.

Alkuun